Olen ollut "pitkällä retriitillä" eli kahdeksan viikkoa neljän seinän sisällä parantamassa leikattua jalkaani. Nyt alkaa muukin maailma kiinnostaa ja etsin vanhat maalauskamat esiin. Öljyvärit olivat vuotaneet ja kuivuneet käyttökelvottomiksi, harmi. Aikoinani ostin akryylimaaleja, mutta en ehtinyt yhtään opetella tekniikkaa.Nyt asia nkiinnostaa kovasti ja tekemisen mieli kuplii.

Pyydän apuasi yksinkertaisen tekniikaan oppimiseen. Kirjoita vinkkejä minulle.

Lainkuuliaisuus löytyi. Mummokin on mielissään, hyvillä mielin seisoo leipäjonossa paikallaan!

Voi minua! Ollapa moraali kuin poliitikoilla. Sillä selviäisi mummokin pitkälle! Saisi etuilla leipäjonoissa, lait ja säännöthän ovat muita kun minua varten. Olisipa se mainiota meininkiä. Mutta kun on opetettu olemaan aina mahdollisimman vähän huomiota herättävä, hiljainen ja nöyrä. Mitä ne leipäjonon muut mummot minusta ajattelisikaan? Hui sentään. Voisivat pian ajatella, että olen poliitikkoainesta.

Joten, olen harmaa mummo lain siipien sisällä.

Olen monessa vapaaehtoistyössä mukana. Olen valmis antamaan työpanokseni, mutta en rahaa sen lisäksi.On yllättävää, miten paljon rahaa kuluu puhelinsoittoihin, kirjepaperiin, postimerkkeihin, matkoihin.  Jopa Unicefkin vaatii, että vapaaehtoisella tulisi olla sähköpostiyhteys! Mistä mummeli hankkii rahat sen hankintaan ja ylläpitämiseen???

Vapaaehtoistyö kuivuu kokoon näistä vaatimuksista.

Kammottavia ovat ajatuksissani käärmeen mutkittelut. Muistan sen eläimen ikäänkuin lipuneen ritlöiden yli. Juuri nyt taas tuntuu siltä, että en voi mennä mökille kesällä. Enkä viedä sinne lapsenlapsiani. Ostin kyllä jo vanhemmalle kumpparitkin kesää varten ja nimenomaan mökillä oloa varten. Komevuotias ei osaa vielä varoa. Nimi käärmeenkiemura  on tämän tytön antama nimi käärmeelle. Nimenä hauska ja kuvaava.

Kammon käärmeitä kohtaan sain lapsena. Olin kauniina, aurinkoisena syyspäivänä poimimassa puolukoita parin kilometrin päässä kotoani. Olin poiminut jo korin lähes täyteen, kun mättään juurelta kuuri voimakas sihinä ja näin kiemuralle kiertyneen käärmeen jalkani juuressa! Kori putosi kädestäni ja lähdin juoksemaan kotiini. Äiti oli kotona ja ihemetteli, mitä oli sattunut. Kerroin. Tämän jälkeen en ole pystynyt suhtautumaan käärmeisin viileästi. Joka mökillä minulla on voimassa oleva kyypakkaus ja luonnossa kulkiessani katselen jalkoihini. Voi, mitä minä teen?